30. syyskuuta 2016

MSD kroppavertailu (kuvissa nakuja nukkeja)

Kuvasin aikoja sitten kroppavertailun msd -kokoisista tyttönukeistani. Jostain syystä unohdin vain postittaa tämän blogiini. Syynä tosin saattoi olla se, etten ollut ihan tyytyväinen kaikkiin valokuviin, mutta nyt ajattelin, että menkööt!

Vertailussa mukana: Minifee Risse & Chloe, Withdoll Elf Hunter Emma, Narae N416 ja Unoa Lusis.

Kaikki nuket ovat kuvissa nakuja, koska muuten vartaloiden eroja olisi vaikea havaita. Minifee moe line -kroppa ei ehtinyt mukaan vertailuun, koska hankin sen vasta tämän vertailun jälkeen. Teen kuitenkin jossain vaiheessa vielä uuden vertailun minifee kropista, kun niitäkin on jo rantautunut useaa eri sorttia!



Nukkejen ihonsävyt:

Minifee normal skin 
Withdoll grey skin
Narae normal skin 
Unoa fairy skin.



Näissä perusvertailukuvissa on eri järjestys, koska kuvasin ne eri aikaan. Oikealta vasemmalle:

Minifee - Fairylandin Active Line -kroppa, jossa cutie legs. Kropassa on tuplajointit ja suurin rintapala.

Unoa Lusis - klassinen Unoan kroppa, olikohan 2.0. Kädessä on tuplajointit ja jalassa yksinkertaiset jointit. Vaihdettu isompi rintapala, joka on uusi, toisin kuin nukke.

Narae - perus kroppa suurella rintapalalla ja korkkarijaloilla. Yksijointtiset nivelet.

Withdoll Emma - withdollin perus tyttökroppa, suuremmat rinnat ja nyt jalassa firman erikoiskorkkarijalat. Tuplajointit käsissä ja yksijointtiset jalat.

Kahdella viimeisellä on korkkarijalat ja siksi kuvasin ne kengät jalassa (korkkarijaloilla on nimittäin vaikea seisoa ilman!) 




Minifee venkoilee seisomaan asetellessa muuten vain, koska kropassa on niin paljon pieniä osia, joiden pitää asettua oikein. Lisäksi cutie -jalat ovat tuommoiset suloisen vänkyrät. Nuken seisominen näyttää kuitenkin luonnolliselta, mitä nyt aavistuksen takakenoiselta ja kroppaa on helppo väännellä eri poseihin.

Unoa taas vastaavasti hieman etukenossa (löysät narut saattavat vaikuttaa asiaan). Löysähköä nukkea oli haastava saada seisomaan.

Narae seisoo tikkusuorassa. Korkokenkäjaloista huolimatta se oli helppo tasapainoittaa seisomaan.

Withdoll oli korkokenkäjaloista huolimatta kaikkein helpoin tasapainoitella seisomaan eri asentoihin. Nukke seisoo tikkusuorassa.



Nuket koskettavat nenäänsä.

Minifee ja Withdoll saavat kätensä kauniisti poskea vasten. 
Unoa ja Narae taas vain hipaisevat kasvoja.



Minifee istuu tukevasti, mutta selkä täysin suorana. Nuken polvet taipuvat niin, että jalat laskeutuvat luonnollisesti ja nilkat ojentuvat kauniisti. Pää taipuu hieman alaspäin.



Unoalla on selässään lisäpala, joka helpottaa istumista ja pitää asetella, kun nuken laittaa istumaan. Nukke istuu tukevasti ja sen saa nojaamaan jonkin verran eteenpäin, lisäksi pään saa painumaan kauniisti alaspäin. Polvet ja nilkat taipuvat jonkin verran, mutta nilkat eivät ojennu alas asti.



Narae istuu kauniisti! Nukke jököttää paikallaan tukevasti ja sen selkä ja pää taittuvat luonnollisesti alapäin, mikä lisää nuken mahdollisuuksia erilaisissa istumaposeissa. Polvet eivät taivu niin alas kuin muilla ja korkkarijalkojen nilkat eivät käänny. Tosin nilkat ovat jo valmiiksi kauniisti ojennetut.



Withdoll istuu selkä tikkusuorana, mutta saa käännettyään päätään alaspäin. Nuken jalat taittuvat kauniisti polvista ja nilkat ojentuvat luonnollisesti. 



Bust comparison - eli tissivertailu. Kaikilla nukeilla on firmansa "big bust" eli se isompi rintavarustus.

Minifeellä on pienimmät rinnat, jotka näyttävät mielestäni kokonsa puolesta uskottavilta kropan mittasuhteisiin nähden.

Withdollin  rinnat taas ovat kuin push up -liiveissä, joten ne näyttävät upeilta korsetin alla.

Naraella on ehdottomasti suurimmat rinnat. Kun aikanaan avasin nukkelaatikon, sieltä törröttivät ensimmäisenä tissit!

Unoalla on toiseksi suurimmat rinnat ja ne näyttävät mielestäni kaikkein aidoimmilta, sillä rinnat laskeutuvat luonnollisemmin muihin nukkeihin nähden.


Narae ja Unoa



Otin lopuksi vielä muutamat vertailukuvat Naraesta ja Unoasta, sille ennen kuin sain molemmat nuket kokoelmiini, minua kiinnosti hirmuisesti näiden kroppien erot ja mahdollisuudet.

Narae on ostettu uutena vuonna 2015. Unoan taas ostin käytettynä  samana vuonna ja se on vanha nukke, jolla on ollut useampi omistaja minua ennen.



Narae on helpompi tasapainoitella seisomaan, lisäksi nukelle on helppo tehdä kauniita seisomaposeja. Naraella on korkkarijalat, joten korot tuovat nukelle lisää pituutta. Ero ei ole oikeasti noin suuri. 

Unoa taas on haastavampi seisoja, tosin narujen löysyys vaikuttaa asiaan. Joten arvio ei siten ole ihan reilu.


Naraen vyötäröjointti kääntyy luonnollisesti ja kauniisti, sekä pitää hyvin kaikki asennot. Käsi taittuu hyvin kasvoille.

Unoan löysyys tuli taas tielle, enkä saanut nukkea pitämään asentoaan. Vyötäröjointti kuitenkin mahdollistaa elegantit asennot. Käsi nousee kasvoilla, muttei yhtä pitkälle, kuin Naraen.



Rintapalojen vertailu. Naraella on isommat ja Unoalla mielestäni luonnollisemmmat.



Käsien vertailu. Naraella on yksityiskohtaisemmat ja sirommat kädet, kuin Unoalla. Unoan sormista vain peukalo on erillään muista. 



Jalkavertailu:

Naraen korkkarijalat on kauniisti muotoiltu ja linja jatkuu nilkasta nätisti jalkaterään. Korkkarijalat eivät kuitenkaan taivu paljoa nilkoista.

Unoan jalat ovat kolhommat. Nilkka on jalkaterän yläosaa leveämpi ja linja ei ole niin taisainen , kuin Naraella. Nilkka kuitenkin taipuu hyvin ja mahdollistaa erilaisten kenkien pitämisen.


---------------------------------------------------


Ja se oli sitten siinä! Toivottavasti piditte vertailusta ja siitä oli jotakin hyötyä. Tai ainakin viihdettä. 

Nukeilla on todella erilaisia kroppia, jotka posettavat hyvin eri lailla. Kokeilemalla ja kuvia katsomalla löytää suosikkinsa. Yllä olevista omat suosikkini ovat Minifee ja kakkosena Narae. Mutta kaikissa kropissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joten ei voi suoraan sanoa onko joku parempi kuin toinen. Mielipiteitä on yhtä paljon, kuin harrastajia!


Mikä msd -kropista on oma suosikkisi?


26. syyskuuta 2016

Auringonlasku II (kuvatarina)

Ensimmäinen kuvatarina sai hieman jatkoa. Sama tilanne voi näyttää hyvinkin erilaiselta toisesta näkökulmasta. Toivottavasti pidätte!



Serafina istui rantakalliolla ja tuhahti kymmenennen kerran. Friia oli myöhässä. Serafina oli suostunut lähtemään kotoisasta metsästä, koska Friia oli pyytänyt kauniisti ja ties kuinka monta kertaa. Kun Friia oli lopulta anonut polviltaan Serafinaa mukaansa, niin tämä oli viimein  myöntynyt. Serafinaa oli nolottanut Friian puolesta, sillä hänen oma kunniansa ei olisi kestänyt polvistua, ei edes hyvän ystävän edessä! Ja nyt kyseessä oli ollut niinkin typerä syy, kuin pelkkä päiväretki järvelle. Serafina pudisti päätään muistellessaan tapausta. Hän ei aina ymmärtänyt Friiaa.



Tytöt olivat sopineet tapaavansa kalliolla auringon laskiessa ja se oli jo kadonnut horisontista. Jäljellä oli oranssinpunaisena hehkuva taivaanranta, joka värjäsi veden laineet värillään. Serafina rakasti auringonlaskun värejä, mutta inhosi vettä.



Serafina nyrpisti nenäänsä. Hänen olisi lähdettävä alas rantaan etsimään ystäväänsä. Friia oli pahasti myöhässä. Serafina oli virvatuli ja inhosi luonnollisesti vettä. Vedellä on paha taipumus sammuttaa ja saartaa kirkkain ja suloisinkin kipinä. Ja jos satoi, niin tulenhengen oli mahdotonta tehdä työtään. 

Serafina hivuttautui alas kalliolta ja hiipi lähemmäs vettä. Hän pelkäsi että milloin tahansa rantaan vyöryisi kylmä aalto, joka sammuttaisi hänen sisäisen liekkinsä ja raastaisi hänet mukaansa mustaan veteen.



Serafina katseli, miten pienet aallot murtuivat rantaan inhottavasti litisten ja tunsi voimakkaan puistatuksen. Hän mulkoili vettä uhkaavasti ja ajatteli: minä en pelkää sinua!

Serafina huhuili Friaa. Mihin ihmeeseen tyttö oli voinut kadota? Jos Serafinalla olisi sattunut olemaan useampi ystävä, hän olisi jättänyt etsimisen sikseen. Mutta hänellä oli vain Friia. Kukaan muu tuntunut viihtyvän Serafinan seurassa hetkeä kauempaa. Eikä Serafina sen puoleen edes välittänyt muiden seurasta. Hän oli kuluttanut vuosikymmeniä yksin suolla, ainoana päämääränään huijata lähelle eksyneet ihmisen suon silmäkkeisiin. Ja Serafina onnistui aina! Ihmiset olivat niin typeriä. Friian seuraa hän sieti, koska tämä ei ollut tavallinen ihminen. Friiassa oli jotakin enemmän, jotain syvempää. Mutta Serafina ei oikein tiennyt mitä, eikä Friia itsekään tuntunut tietävän.



Serafina alkoi hermostua. Hän oli liian lähellä vettä. Vedenpinta oli väreili hiljaa ja pienet aallot olivat kadonneet. Rannalla oli pahaenteisen hiljaista.

"Friia, missä sinä oikein kuhnit! En odota enää!" Serafina rääkäisi keuhkojensa pohjasta ja polkaisi jalallaan kalliota. Kalliosta kuului tömähdys ja Serafinan jalkaan sattui. Huuto kaikui vettä pitkin ja Serafina tuhahti jälleen. Hän tunsi miten tuli hänen sisällään kipunoi, kuten aina kun hänen tunteensa kuohahtivat.




Oli hetken hiljaista. Sitten Serafina kuuli ääniä. Ne tulivat järveltä päin. Serafina käänteli päätään kuullakseen paremmin. Järveltä kuului kuiskauksia. Äänet olivat huokuttelivia ja huokailevia. Ne kuulostivat samalta, kuin Serafinan laulu silloin, kun hän huokutteli ihmisiä luokseen. Serafina rypisti otsaansa. Häntä ei huijata hänen omilla tempuillaan! Serafina nosti nyrkkinsä ja heristi sitä vettä kohti.

"Senkin saastaiset vedenneidot! Painukaa takaisin sinne liejuiseen pohjaan mistä tulittekin!" Sanojensa vakuudeksi Serafina polki taas jalallaan maata.



Serafina hiljeni kuuntelemaan menikö hänen uhkauksensa perille. Veden äänet jatkuivat samanlaisina, kuin aikaisemmin. Sitten Serafina kuuli jonkun kuiskaavan Friian nimen. Ja hän tajusi järkytyksekseen, että olennot olivat vieneet Friian!

Serafina katseli ympärilleen avuttomasti. Vedenpinta alkoi taas väreillä, kun sen alla tanssi satoja vedenolentoja. Yksi virvatuli ei paljoa mahtaisi niin monelle vedenhengelle. 

"Päästäkää Friia pois!" Serafina huusi epätoivoisesti. Veden äänet kieltäytyivät tottelemasta ja sanoivat Friian viihtyvän luonaan. Neito oli itse tullu vierailulle.
"En usko teitä!" Serafina kirkui. 

Vastauksena järvestä kohosi aalto, joka murtui rantaan ja pärskäytti vettä Serafinan päälle. Hän kiljahti ja hypähti kauemmas. Srafina alkoi varovasti peruuttaa kauemmas rannasta ja pinkaisi sitten juoksuun. Hän palaisi vielä hakemaan Friian.


--------------------------------------------------

23. syyskuuta 2016

Wheateardolls Instagramissa

Tein vihdoin ja viimein oman nukketilin myös Instagramiin. Minulla on ollut henkilökohtainen instatili jo pari vuotta, mutta ajatus nukketilistä heräsi vasta äskettäin, kun aloin bongailla tuttujen nukkeilijoiden tilejä. Lisäksi uuden puhelimen hankinta mahdollisti useamman tilin helpon ylläpidon Instagramissa.

Tuntuu vähän siltä, että tämä "dollsofinstagram" ilmiö on jo vähän vanha, mutta kirjoitan siitä silti, koska se on minulle tällä hetkellä ajankohtainen aihe. Sitäpaitsi, tulen muutenkin usein vähän jälkijunassa mukaan näihin juttuihin, joten ei tämä varmaan ketään yllätä. :D




Instagram on nukkeharrastajalle houkutteleva paikka, koska siellä on niin helppo jakaa kuvia. Omalla kohdalla ero instan ja blogin välillä on suuri, sillä otan blogia varten kuvat järjestelmäkameralla ja käsittelen ne koneella ennen julkaisua. Instakuvat taas otan enimmäkseen puhelimella muokkaan ne nopeasti puhelimen omilla sovelluksilla. Lisäksi blogia varten tulee tehdä kokonainen postaus teksteineen ja kuvineen, kun taas Instaan riittää yksi kuva kerrallaan. Täten on helppoa kuvitella, miksi moni nukkeilija siirtyy yhä enemmän Instagramin puolelle.

Samaan aikaan, kun Instagramin suosio on nukkepiireissä noussut, niin bloggauksen suosio on vähentynyt. Edellä mainittu näkyy siinä, miten moni suosittu nukkeblogi on hiljentynyt ja jatkanut eloaan Instan puolella. Ilmiö on ymmärrettävä, mutta samaan aikaan sääli. Koska blogeja nyt on vain niin kiva lukea! Onneksi aktiivisia bloggareita on vielä paljon jäljellä ja samaan aikaan Instan puolella saa vielä seurata sinne siirtyneitä.


Tällä kertaa enkeliasuinen Pandora pääsi kuvittamaan postausta.






Mutta takaisin pääaiheeseen: Twice as Fancyn nuket seikkailevat instassa nimellä: wheateardolls

Nukkeharrastukseni ei ole siirtymässä toiseen paikkaan ja blogini jatkaa normaalia eloaan. Instagram sen sijaan on tässä rinnalla hyvä jakopaikka yksittäisille räpsyille ja kännykkäotoksille, joita nukeista tulee silloin tällöin otettua.




Mitä mieltä te olette yleisesti nukkeharrastuksen siirtymisestä Instagramiin? Ja onko teillä jo oma nukketili?

Minulle saa myös linkkailla bjd -aiheisia tilejä, sillä seuraan mielläni muita nukkeilijoita!


20. syyskuuta 2016

Withdollin neiti saapui!

Keväällä tilaamani nukke kotiutui viimein. Tilasin toukokuun eventistä kovasti hinkumani Withdollin Elf Hunter Rubyn ja noin neljän kuukauden kuluttua nukke saapui kotiovelle (tehtyään ensin kalliin mutkan tullissa).

Elf Hunter Ruby on limited versio, joka eroaa Withdollin basic Rubysta meikin, varusteiden sekä haltiakorvien ansiosta. Firma julkaisi nuken muutama vuosi takaperin limited -versiona ja missasin sen silloin. Sen jälkeen olen yrittänyt metsästää nukkea jälkimarkkinoilta, mutta huonolla menestyksellä. Onnistuin tosin nappaamaan saman sarjan Emman, mutta nälkä kasvaa syödessä ja Ruby jäi kalvamaan mieltä.

Viime keväänä uskaltauduin kirjoittamaan firmalle ja ilmaisin toivovani kovasti, että he julkaisivat nuken vielä joskus uudelleen. Yllätyksekseni nukke oli eventissä muutama kuukausi myöhemmin. Tilasin sen välittömästi. En tiedä miten paljon toiveellani loppujen lopuksi oli vaikutusta (muutkin olivat saattaneet toivoa samaa), mutta olin tavattoman ilahtunut tapauksesta. Ihan mahtavaa, että firma huomioi asiakkaiden/fanien toiveita!

Ja saapumiskuviin. Aelia eli Withdollin Elf Hunter Emma (ensimmäisestä julkaisusta) poseeraa saapuneen neidin laatikon kanssa.



Withdollin laatikon päällä on kaunis logo!





Nuken mukana tulivat ylimääräinen käsipari (juosiammunta), korkokenkäjalat, akryylisilmät sekä tilaamani kahdet, hartsiset korkokengät. Glitteriset ajattelin Aelialle ja pronssiset uudelle tytölle. Tilasin kahdet, jotta kummallakin wd:n tytöistä olisi omat!

Ihastuin noihin kirkkaisiin glitterikenkiin ensi silmäyksellä. Ihan Tuhkimokengät!




Laatikosta paljastui sievä neiti. Rubyn iho on väriltään real (uv). Se on hieman rusehtavampi, kun normaali iho, muttei ihan niin tumma, kuin tan. Mielestäni tämä sävy on todella kaunis.

Aelia auttoi kaverin ylös.






Nukke sai päähänsä silmät ja peruukin. Tilaan tälle vielä omat silmät, mutta niissä menee aikaa. Meikki ja vaatekerta ovat myös suunnitteilla! Siihen asti typykkä saa tyytyä lainattuihin kamppeisiin.

On se vain sievä!





Ja lopuksi vielä pari yhteiskuvaa Aelian kanssa. Vaihdoin Aelialle näitä kuvia varten sopivammat peruukin ja vaatteet.




15. elokuuta 2016

Auringonlasku (mini kuvatarina)

Friia saapui rannalle juuri, kun aurinko alkoi laskea ja maailma värjäytyi pehmeän keltaisen sävyihin. Hän oli kävellyt pitkän matkan ja käynyt rannalla aiemminkin, mutta jotenkin tänään siellä käyminen oli tuntunut erityisen tärkeältä. Friia oli malttamaton, mutta ei oikein tiennyt, mitä odottaa.





Friia katseli ympärilleen ja kulki varovasti kohti järveä. Rantakallio oli vielä lämmin, kun auringon pitenevät säteet lämmittivät sitä. Friia riisui kengät, jotta tuntisi kiven paremmin. Se oli karkea, tukeva ja tuntui mukavan tutulta jalkojen alla.





Friia istui rannalla, kunnes aurinko alkoi laskea silmissä. Taivaalle muodostui erilaisia värejä, jotka leikkivät pilvien kanssa. Friia pidätti hengitystään ja kiipesi korkeammalle nähdäkseen paremmin.





Kun aurinko laski, niin linnut vaikenivat. Rantaan kaikui haikeita huokauksia. Friia käänteli pätään kuullakseen paremmin. Äänet tulivat läheltä ja ne kutsuivat häntä. Friia hätkähti tunnistaessaan niiden seasta oman nimensä. Vedenneidot heräsivät illan pimetessä ja ne halusivat kaukaisen sisarensa mukaansa yön tansseihin. Äänet lupasivat, että usva tanssittaisi vedenväkeä aamuun asti. Friia tunsi jännityksen kuplivan mahansa pohjassa ja nosti varovasti kätensä tervehdykseen.



--------------------------------------------------------------------



Oli tarkoitus postata vain kesäinen photoshootti, mutta teki mieli kirjoittaa ja syventää hieman Friian hahmoa. Joten tein Friiasta pikkuisen kuvatarinan. 

Olen aiemmin julkaissut blogissa vain kaksi kuvatarinaa, joista toinen kertoi kevyesti ensimmäisen bjd -nukkeni kotiutumisesta ja toinen liittyi Monster High Draculauran saapumiseen. Vaikka kuvatarinoiden kirjoittaminen on mukavaa puuhaa, niin jostain syystä näitä ei ole tullut tehtyä paljoa. Ehkä tulevaisuudessa innostun kirjoittelemaan enemmänkin.

Toivottavasti piditte!